Minka kävi Lappalaiskoirien Oulun alaosaston järjestämässä luonnetestissä Haukiputaalla 8.5.2010 jossa tuomareina toimivat Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto. Testi meni varsin epä-Minkamaisesti ja vaatiikin runsaasti sulattelua näin jälkikäteen.

Kokonaispisteet -29 (+47 ja -76)

Toimintakyky: -1, pieni
Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1, pieni
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: - 1, vähän hermostunut
Temperamentti: +1, erittäin vilkas
Kovuus: -2, pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: -laukausaltis

Kootut selitykset:
Minkaa päin ammuttiin noin 4-vuotiaana ilotulitusraketti kadulla (iltalenkillä, ilmeisesti oli alkanut jotkut rantakauden päättäjäiset), jonka jälkeen Minka on pelännyt paukkuja. Tätä ennen saattoi kävellä uutena vuotenakin pahimmassa paukutuksessa lenkillä ilman että koira edes hätkähti kuulemiaan paukahduksia samoin laukauksia se oli myös jotain kuullut aiemmin, ilman mitään reaktioita. Eli traumaperäisesti selittyy tuo laukausalttius ainakin minulle, varsinkin kun yhdistetään Minkan pehmeyteen. Ei se tosin nytkään ilman tuota luonnetestin kuormitusta muutu paikalta pois pyrkiväksi, vaan selvästi vain vähän rekisteröi paukahdukset, mutta ei pidä niistä ja toimintakyky vähän heikkenee. Ei kuitenkaan muutu siis samanlaiseksi läähätän ja tärisen seuraavat viisi tuntia -koiraksi, niinkuin talouden paukkuarka Ami.

Luonnollisesti joku idiootti oli parkkeerannut autonsa melkein ammuntapisteen viereen ajattelemattomuuttaan, joten Minka kerkesi kuulla parin edeltävän koiran ammunnat suoraan autoon vierestä. Joten kun mentiin testiin niin se oli jo valmiiksi outo ja epäomanlaisensa, levoton ja vilkuili paljon ympärilleen. Tässä vaiheessa joku fiksu olisi voinut jo tajuta olla vaikka viemättä koiraa koko testiin. No en luonnollisesti minä kuitenkaan. Leikkimään Minka ei innostunut ollenkaan, normaalioloissa olisi varmasti leikkinyt minun kanssa jonkun verran, vaikkei varmasti olisikaan repinyt ja roikkunut lelussa, kun se ei koskaan nuorempana saanut sellaista harrastaa. Tuomarit se kävi ihan normaalina itsenään minusta iloisesti tervehtimässä, ei mitään pidättyväisyyttä tässä vaiheessa. Ilmeisesti seinällä sitten hyökkääjän pallutteluun suhtautuminen ei enää ollut niin avointa. Minkahan oli siis jo lähtökohtaisesti kuormittunut ja keräsi kyllä lisää taakkaa testin joka vaiheessa. Testin loputtua Minka kyllä palautui kohtuullisen nopeasti ja oli jo kotona suhtkoht oma itsensä ja riekkui Hupin kanssa.

Kelkalla Minkalla kesti tosi pitkään tulla katsomaan kelkkaa, joka oli minusta hyvinkin epä-Minkamaista, sillä normiarjessa se ei ole koskaan arastellut mitään uusia asioita vaan aina ensin hälyttänyt ja sitten on mennyt katsomaan kaiken oudon ja ihmeellisen heti. Noin muuten arvostelussa ei ole sen suurempia ihmetyksen aiheita, kuin että en mitenkään pystynyt etukäteen ajattelemaan tuota hermorakenteen vähän hermostunutta, mutta se varmasti osittain selittyy tuolla etukäteisammunnalla. Pehmeäksi sen tiesinkin. Tuomarit myöskin jotenkin sanallisessa arviossaan epäilivät että Minkan kanssa voisi olla joissain tilanteissa hankalaa. Mutta ei sen kanssa ei ole ikinä ollut yhtään minkäänlaisia ongelmia, vaan se on aina ollut todella helppo koira jonka kanssa voi mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan, ilman että se ottaa mistään minkäänlaista pulttia tai kierroksia tai pelännytkään mitään.

No testissä käynti muutti pennutussuunnitelmia sen verran, että mahdollinen isä tulee olemaan luonnetestattu ja omaamaan +2 tasapainoiset hermot ja ei saa myöskään olla niin pehmeä kuin Minka. Tämä toki rajaa vaihtoehtoja melko tavalla, mutta katsotaan tärppääkö sopiva uros!